85% ilmaa

Naisräppärit, vastapuhe ja porno (luennon jälkeen))

2007-05-24T14:21:00.000-07:00

Luennoitsija esitti mahdollisuuden, että nartun rooli ja maskuliinisten puhetapojen haltuun ottaminen voisi nähdä valtauttavana toimintana. Jossain määrin kyllä ymmärrän moisenkin näkökohdan, mutta mielestäni ajatuksessa on sama olennainen virhe kuin suomalaisessa (koulu)keskustelussa joidenkin tyttöjen liiasta kiltteydestä. Ongelma ei ole tytöt/naiset vaan pojat/miehet. En tietenkään sano, että kenenkään tulee olla muiden pompoteltavana, mutta viime kädessä en ymmärrä, kuinka kukaan voi olla liian kiltti? Kiltteys on positiivinen ominaisuus, jota olisi syytä edellyttää aiempaa enemmän myös pojilta/miehiltä, eikä puhua joidenkin koulua käyvien tyttöjen kiltteydestä ongelmana. Omasta tahdosta kiinni pitäminen ei ole ristiriidassa aidon kiltteyden kanssa.

En siis näe miehisten mallien opettelemista positiivisen muutoksen tienä. "Pojat ovat poikia" -tyynnyttelystä olisi syytä päästä yli, ja (luennon aiheen tiimoilta) laittaa miesräppärit "käytös"kouluun. Oman ruumiin haltuunotto ja halun vapaa puhuminen ovat ehdottoman kannatettavia asioita itse kunkin kohdalla - sukupuolesta riippumatta, mutta seksuaalisten solvausten opetteleminen voisi jäädä pois agendalta. Siis itäsuomalaisena ymmärrän toki terapeuttisen, pilke silmäkulmassa harrastetun vittuilun päälle, mutta siinä on kyse enemmän tykkäämisen osoittamisesta kuin solvaamisesta.

Noh, voi toki kysyä, onko solvaaminen tai ylipäänsä maskuliinisena pidetyt puhetavat maskuliinisia? Kun puhutaan naisille suunnatusta pornosta, oletetaan, että porno on jotain tiettyä, mistä naisille suunnattu porno sitten eroaa, mutta eihän se niin mene. Joten miksi voimakkaan (kuvallisen?) seksuaalisesti värittyneen räpläpän puhe olisi erityisen maskuliinista? Eihän kiltteyskään mielestäni ole millään tavoin sukupuolisesti sijoitettu ominaisuus. Onkin melko turhaa ja jopa haitallista jakaa asioita maskuliinisiin ja feminiinisiin. Se vain estää yksilöitä valitsemasta identiteettiinsä haluamiaan ominaisuuksia. En sano, että identiteetti on valittavissa kuin muropaketti kaupan hyllyltä, mutta on selvää, että omasta miehisestä identiteetistään tykkäävä mies tuntee epäilystä liittää itseensä asiaa, ominaisuutta tai leimaa, jota hän pitää tai jota yleisesti pidetään feminiinisenä. Rajat tekevät elämästä hauskemman ja mielenkiintoisemman, mutta liiat rajoitukset sukupuolirooleissa (lasten pukeutumisesta - sininen vai punainen? - lähtien) ovat, no, liikaa. Ja turhia.

(Jani P. Virta 25.5.2007 klo 00:26)

2. päänsisäistervehdys

2007-04-08T16:12:00.000-07:00

Jani Petteri Virta kiipesi tänään puolilta päivin asuintalonsa kolmannen kerroksen ulkokäytävälle ja asettui kaidetta vasten pitämään vuosittaisen päänsisäispuheensa.

Talon eteen keräytynyt joukko valmistautui kuulemaan viimevuotiseen tapaan Merd et Vaan -siunauksen kaupungille ja maailmalle. Jani Petteri Virta avasi äänensä pienehköllä rykäyksellä ja näytti aloittavan puheensa, mutta pysähtyikin aloilleen, seisoi hiljaa paikoillaan ja katsoi pitkän tovin, haikean näköisenä, edessään avautuvaa maisemaa, minkä jälkeen heilautti kättään ja käveli pois sanaakaan sanomatta.

Jälkeen päin lehdistötilaisuudessa Jani Petteri Virta kertoi maailman tilanteen olevan hänet siinä määrin lannistava, ettei kokenut olevansa pätevä sanomaan yhtään mitään. "Tottakai olisin voinut taas ojentaa vitsaa jostain epäkohdasta ja lopuksi toivotella jok'ikiselle hyvää tahtoa, mutta vähänpä siitä oli iloa viime vuonnakaan" sanoi Jani Petteri ja päätti tilaisuuden.

Pieni toivo pilkahti silti itse kunkin sydämessä, kun hän lehdistön edustajien pakatessa tarvikkeitaan jakoi lopuksi kaikille osallistujille tikkukaramellit.

(9.4.2007 klo 02:39)

Poliittinen kiertokysely

2006-08-22T15:01:00.000-07:00

Eihän tällaista tässä blogissa pitäisi olla, mutta ehkä jokut ihmiset ovat oikeassa, kun sanovat minun rajoittavan itseäni keinotekoisesti, niinpä... niinpä tämä tulee nyt tähän (http://plaudite.vuodatus.net eli Sanna haastoi minut):

1. Kirja joka muutti elämäsi?

Ei kai moista ole? Eniten elämääni muokannut kirja lienee Raamattu, vaikken sitäkään toki ole lukenut. Eikä se siis elämääni muuttanut, koska se on vaikuttanut minuun ensirääkäisyistä lähtien.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Waltarin Suuren Illusionin olen lukenut varmaan kolmesti ja SOS Sirkuksessa (Enid Blyton?) on tullut luettua ainakin kahteen kertaan. Tenttikirjoja ei kai lasketa?

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Sen suomalaisen runokokoelman, jossa on vain tyhjiä sivuja. Tai sitten pelkistä välimerkeistä koostuvia runoja.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytkenkäiseksi, huikentelevaiseksi?

Minut=)? Jotkut omat runoni kenties saavat moisenkaltaisia vaikutuksia aikaan, mutta harvoin omien neljän seinäni ulkopuolella. Mutta jos teos pitää mainita, niin Jani Virran Oikea Opinnäytetyö 1998-2002.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Minulla ei ole tapana nyyhkyttää taide-elämysten äärellä. Eli ei ole moista kirjaa.

6. Kirja jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi?

Rauhallisen kirjan, josta teinit tykkäävät.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Kaikkien aikojen ensimmäinen kirja?

8. Kirja jota parhaillaan luet?

Bo Carpelanin Alkutuuli (hupikirja) ja Linnankosken Laulu Tulipunaisesta Kukasta (tenttikirja).

9. Kirja jonka aiot lukea?

No, tuon Carpelanin yritän kyllä lukea. Omasta kirjahyllystä tärkein projekti olisi aloittaa Pirkko Lindbergin Bereniken Hiukset alusta ja lukea loppuun. Ja jos joku ystäväni joskus kirjoittaisi viisaan kirjan, niin sen haluan ehdottomasti lukea.

10. Haasta viisi muuta bloggaajaa.

En tunne bloggaajia, jotka lukisivat blogiani. Mutta kaikki lukijat haastetaan A5-ruutuvihon hinnalla mukaan.

Postpoliittinen juhla

2006-07-18T16:22:00.000-07:00

Purppurahuivi ranteessani kutittaa. Kaupungin neonvalot polttavat silmiini kuvia sydämistä, ja pikimusta asfaltti on kostea ja lohduton. "En tiedä, kuinka tämän sinulle kertoisin", aloittaa Matti, "olet minun viimeinen toivoni." Niinpä laitan nappikuulokkeet korviini ja lupaan, etten koskaan unohda "Leijailen"-kappaletta. Matti nauraa ja kaksi helmiäistä kyyneltä vierähtää hänen silmäkulmastaan. Ja hän nauraa vielä enemmän, kun muistaa, kuinka toinen ensimmäisenä oppimistani englannin kielen sanoista oli "teacher". "Sehän oli Big Countryn biisin nimi!" hän huudahtaa, "millainen sinä silloin olitkaan?" Millainen lapsi tietää, mitä on 'opettaja' englanniksi? Ja se toinen oli 'käärme' - Duran Duranin "Union of the snaken" mukaan. Tarjoan Matille puolta mansikka-Jambostani, mutta hän heilauttaa kättään ja sanoo, ettei huoli mitään imelää. "Mutta sinä olet Matti Inkinen!?" huudahdan minä, ja nauramme molemmat. Tiedämme molemmat, ettei lapsuus tule koskaan takaisin. Nuorena voi pysyä, jos haluaa, mutta kukapa haluaisi. Ravintolan oviaukosta soi Belaboris. Mitä on rakkauden jälkeen? Emme kumpikaan tiedä, ja sen tiedostaminen saa meidät hiljaisiksi. Astumme sisään ja tilaamme ampiaiset jäillä. Siemailemme, ja katsomme hiljaa tyhjälle tanssilattialle. Vain valot leikkivät siellä. Ne muistuttavat... Ne muistuttavat, että vielä kauan sen jälkeen, kun elämä on jättänyt, valo jatkaa. Mutta vielä ei ole valon aika jäädä yksin, joten astumme - minä ja Matti - peilipallon alle, ja annamme illan viedä.

(19.7.2006 klo 2:06)

Poliittinen välikysymys

2006-05-05T06:48:00.000-07:00

Juttelimme Dalai Laman kanssa mesessä. Emme päässeet selvyyteen, saako ihmisen, joka särkee pullon pyörätielle, tappaa - edes ihan vähän?

(5.5.2006 klo 16:50)

Taidepoliittinen näkemys punaisella

2006-05-02T16:50:00.000-07:00

Miksi intentio ei voisi olla teoksen arvo? No, ehkei intentio voi olla teoksen yksinomainen mittari, mutta siinä määrin, missä intetio on mahdollista rekonstruoida, pitäisi se myös ottaa huomioon. Tai ainakin se olisi mielestäni hyvä ottaa huomioon. The Beatlesin "White Album" ei ole täydellinen levy - ei lähellekään, mutta tupla-LP:n tekeminen vain muutama vuosi sen jälkeen, kun levykokonaisuuksia alettiin vasta noteerata singlejen sijaan/rinnalla, oli kunnioitettava yritys, jota ei voi sulkea pois levyä käsiteltäessä. Samalla tavalla Kalevalakaan ei ole virheetön eikä Lönnrotin tarkoitusperiä tule sivuuttaa - edes teoksen arvoa "mitattaessa".

Itselleni kyse on toki jonkinmoisesta elitismistä. Arvostan suuresti esimerkiksi jalkapallossa sitä, että pelaaja yrittää tehdä hienon maalin vaikkei onnistuisikaan. Maalipaikassa voi epäonnistua monella eri tavalla; en hyväksy ajatusta, että vain lopputulos merkitsee. Toki jalkapalloa voi pitää hieman suoraviivaisempana pelinä kuin kirjallisuutta, mutta se, mitä kirjailijankin intentioista tiedetään, olisi syytä ottaa huomioon. Intention sulkeistaminen tekee kirjoista entistä enemmän koneen kaltaisia ("muoto vie"), ja kirjallisuuden - taiteen ylipäänsä - tarkoitusta on vaikea perustella funktionaalisesti. Jumala ja inspiraatio eivät ehkä enää mene läpi selityksinä taiteen synnyttäjinä ja siten merkityksen lähteinä, mutta jotain muuta merkitystä mieli halajaa "taiteelle" kuin biologiset tai psykologiset syyt. Tuntuu, että taiteentutkimus tekee parhaansa perustellakseen oman tutkimuksen kohteensa tarpeettomuuden. (sehän selvää)

(3.5.2006 klo 02:50)

Edelliseen liittyen

2006-04-29T05:13:00.000-07:00

Kuluttaako ihminen kulutustavaroita vai kuluttavatko kulutustavarat ihmistä? (juuh)

(29.4.2006 klo 15:13)

Sukupuolipoliittinen oppimistehtävä

2006-04-29T05:02:00.000-07:00

Voiko porno olla subversiivista (suomen kielellä 'kumouksellista'?) ja epätasa-arvoa purkavaa? Vaikea kysymys - mutta niinhän ne kaikki ovat. Jos otetaan oletukseksi, etttä porno todellakin on pääsääntöisesti naista alistavaa ja naisen seksuaalisuutta vähättelevää, ja ylipäänsä seksuaalista käyttäytymistä normativisoivaa, voi kysyä, kuinka sitä olisi mahdollista muuttaa? Ja kuinka sitä olisi mahdollista muuttaa siten, että se vaikuttaisi voimakkaasti myös tasa-arvokäsityksiin yleisesti? On kenties epärealistista odottaa pornon kääntyvän samalla voimalla positiiviseksi kuin mitä se tällä hetkellä on negatiivista.

Mutta siis. Kun pornon käyttötarkoitus on kiistämättä (?) katsojan/jien seksuaalinen kiihoittaminen, on vaikea kuvitella, että porno voisi kovin nopeasti muuttua toisenlaiseksi ilman sen "tehon" laskemista. (Mutta onko toimimaton porno enää pornoa vai jotain aivan muuta?) Yhtä lailla kuin porno tuottaa ja uusintaa käsityksiä oikeasta seksuaalisuudesta, se myös tarjoaa käyttäjilleen sitä, mitä nämä haluavat/odottavat. Liiallisista muutoksista toimivaksi havaittuun kaavaan saattaisi seurata antikliimaksi, jolloin ostava yleisö siirtyisi sinne, mistä se saa mitä haluaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö normatiivisessa pornossa voisi olla paljon sellaista, mikä olisi heti muutettavissa niin, että vaikka katsoja huomaisikin eron vanhaan, olisi muutokseen tottuminen suhteellisen helppoa.

Kaiken kaikkiaan "yhden kaavan" pornosta seksuaalisuuden monimuotoisuuteen ja vapautumiseen - ruumiista nauttimiseen (siinä mielessä kuin pornon idealisoijat jo nyt haluavat asian nähdä) - siirtyminen ei - kai? - voi olla kovin nopea prosessi. (Kapitalistinen) kultturimme on opettanut ihmiset hakemaan aina samaa tyydytystä samoista paikoista. Niin hampurilaiset, vaatteet, toimintaelokuvat, musiikki kuin pornokin ovat valtaosin teollisesti tuotettua liukuhihnatavaraa, joka haisee ja maistuu samalta oli se valmistettu missä päin maailmaa tahansa. Ihmisruumis on pakotettu muottiin, jonka sisällä muotoutuu kone, joka käy/toimii/kulkee niiden tuotteiden voimalla, joita markkinatalous helpoimmin ja tehokkaimmin pystyy valmistamaan. Porno voi olla kumouksellista, mutta sen kumouksellisuuden toimivuus on perustavalla tavalla kietoutunut muuhun kulttuuriin - kaikkiin muihin elämänalueisiin.

(29.4.2006 klo 15:01)

Päänsisäistervehdys

2006-04-16T10:43:00.000-07:00

Jani Petteri Virta on pitänyt ensimmäisen päänsisäismessunsa YO-talo 40:nen kolmannen kerroksen ulkokäytävältä.

Messuun kuului ainutkertaiseksi jäävä Merd et Vaan -siunaus kaupungille ja maailmalle.

Siunauksessaan Jani Petteri kehotti pyöräilijöitä ja jalankulkijoita rinnakkaiseloon, ja muistutti, että jalkakäytävä ja pyörätie ovat viime kädessä yksi ja sama asia.

Hän myös toivoi kaikkien maailman autonrenkaiden yhtyvän, emansipoituvan orjuutetusta asemastaan, ja saavan vihdoinkin elää rengasarvoista elämää vailla fyysistä kuormitusta.

Jani Petteri otti kantaa myös Turun kulttuuripääkaupunkisuunnitelmiin. Hän varoitti kaupunkia tuhlaamasta kulttuurimäärärahoja ylimittaisiin projekteihin ruohonjuuritason toiminnan kustannuksella. Turku ei ole suuri kaupunki eikä Turusta koskaan tulekaan suurta kaupunkia, Jani Petteri muistutti.

Ehdotukseksi kaupungin kulttuurirahoituksen ongelmiin Jani Petteri ehdotti, että yhtenä päivänä viikossa kaikki turkulaiset ottaisivat tv:n johdot irti seinästä ja käyttäisivät kaupungin kulttuuritarjontaa, josta he ovat kunnallisveroissa jo suurimman osan maksaneet. Hän toivoi, että kuntalaiset käyttäisivät entistä suuremman osan varallisuudestaan johonkin muuhun kuin itsensä puuduttamiseen.

Lopuksi Jani Petteri toivotti kärsivällisyyttä kärsimättömille, anteliaisuutta itsekkäille ja kaikkea hyvää ihan kaikille - poliittisesta suuntautumisesta ja suosikkijoukkueesta riippumatta.

Kesällä 29 vuotta täyttävä Jani Petteri luki messunsa lopuksi yhdellä kielellä englanninkielisen "Well, I don't wanna be a soldier, mama, I don't wanna die. Oh no, oh no, oh no, oh no." -tervehdyksen.

(16.4.2006 klo 20:45)

Poliittinen aloite

2006-04-11T07:52:00.000-07:00

"We're a nation that eternally confuses 'education' with 'job training.'"

Nyt olen liian laiska jatkamaan tuosta, mutta vaikka pätkä onkin kommentti Yhdysvaltoihin, se voisi hyvinkin olla sanottu Suomesta.

Tämä poliittinen mielipide ei kuulu tähän blogiin

2006-01-20T05:19:00.000-08:00

Niin, eihän tätä tänne pitäisi kirjoittaa, mutta menköön, kun on futistakin joskus päässyt läpi.

Tänään ilmestyneessä, vuoden ensimmäisessä Rumbassa oli perinteiseen tapaan lukijoiden valinnat edellisvuoden (tässä tapauksessa 2005) parhaista levyistä. No, turhaahan tällainen tuulimyllyjä vastaan huutelu on, mutta että taas löytyy kärkipäästä ceeämäxää, kotitaloutta, systemofadaunia, rammstainia, marsvoltaa jne.? Metallia, kitaraa, säröä, meteliä, siitä suomalaiset tykkää. Suorastaan puistattaa ajatella, millaisen listan Soundin lukijat tulevat saamaan aikaan: Rumbassa metällicä joutui tyytymään 10. sijaan ja airronmeiden sijaan 19. Antony & The Johnsons sentään jotenkin pärjäsi äänestyksessä (ja Kate Bush myös), mutta poissaolollaan entistä kirkkaammin loistavat muut kauneuden lähettiläät kuten Elbow, VL&Valumo, Róisín Murphy ja tulokaslistalle kuuluva Anna Ternheim. Ähh.. työntäkää metallistit se rautatanko vain syvemmälle sisäiseen zinadeenne - aivan kuin minä välittäisin - vielä jonain päivänä teistäkin kasvaa Aikuisia, jotka ostavat Il Divolle kaksoisvoiton Myydyimmät Albumit -listalle. (20.1.2006 klo 15:48)

Poliittinen historia

2005-12-12T14:30:00.000-08:00

Olipa kerran pieni poika, joka oli viettämässä juhannuksen aikaa Etelä-Savossa, joitakin kilometrejä Sulkavan keskustasta, isovanhempiensa maatilalla. Jokunen viikko aiemmin oli Ukrainassa tapahtunut suuri ydinvoimalaonnettomuus, mutta se ei - eikä mikään muukaan - pojan mieltä painanut, sillä eihän ollut vain juhannuksen aika vaan vuorokausi, jolloin auringon valo tarjosi pidemmän päivän kuin koskaan muulloin vuoden aikana niillä leveysasteilla. Ja sehän tarkoitti pojan syntymäpäivää! Yhdeksän vuotta hän täyttäisi!

Kakkua syötiin ja päivänsankari lahjottiin, aurinko paistoi. Illalla läsnäolijat kerääntyivät television ääreen, sillä oli vuorossa Meksikossa pelattavien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen puolivälieräottelu, jossa kohtaisivat pojan suosikki, kolminkertainen maailmanmestari Brasilia ja hallitseva Euroopanmestari Ranska. Ottelu on jännittävä: mielikuvituksellisia suorituksia, epäonnistunut rangaistuspotku, Careca maalaa Brasilialle johdon ja Tigana tasoittaa. Varsinainen peliaika päättyy tasan 1-1, joten seuraa jatkoaika. Ylimääräinen puolituntinen sujuu maaleitta, ja kun kello on jo paljon, katsovat pojan vanhemmat parhaimmaksi, että perhe siirtyy järvenrannalla olevaan aittaan nukkumaan. Pelin loppuratkaisut voi toki kuunnella radiosta. Kerrossängyn yläpediltä syntymäpäivänsankari saa kuulla, kuinka samana päivänä kolmekymmentä vuotta täyttänyt, Ranskan maajoukkueen kapteeni, Michel "Sika" Platini epäonnistuu omassa yrityksessään laittaa pallo maaliin rangaistuspotkukilpailuun päätyneessä ottelussa. Mutta kun brasilialaisista sekä Socrates että Julio Cesar epäonnistuvat ja Ranskan viimeinen yrittäjä Luis Fernandez onnistuu, voivat ranskalaiset juhlia vääryydellä saavuttamaansa välieräpaikkaa. Aitan sängyn yläpedillä yhdeksänvuotias poika itkee syntymäpäivänsä traagista päätöstä.

Jälkikuva: kuluu vuosikymmen, Brasilia voittaa maailmanmestaruuden ensimmäistä kertaa nyt jo nuorukaiseksi varttuneen pojan elinaikana, Ranskan maajoukkuejalkapallo rämpii. Nuorukainen päättää antaa ranskalaisen jalkapallon uudelle sukupolvelle anteeksi edeltäjiensä synnit. Tilaisuuden saatuaan ranskalaiset puukottavat kotikisojensa finaalissa hyväuskoista nuorukaistamme selkään.

(kiitokset inspiraatiosta kaikille, jotka ovat joskus kysyneet, minkä takia ne ranskalaiset jalkapalloilijat lopulta olivatkaan maailmankaikkeiden viheliäisimpiä eliöitä)(13.12.2005 klo 00:38)

Hyvää poliittista pikkujoulua!

2005-12-10T08:23:00.000-08:00

Turun Sanomat kirjoittaa tänään suomalaisten nuorten suvaitsemattomien asenteiden yleistymisestä. Kaiken muun lisäksi jutussa kirjoitetaan: "kaikki oppilaat olivat isänmaallisia." Voi helevetti, että tämä maa on täynnä idiootteja. Tai no, ei pidä dumata vain yksiä, sillä eiköhän se ole niin, että kaikki maat ovat täynnä idiootteja. Kyllähän minäkin arvostan sitä, että jotkut olivat aikanaan valmiita kuolemaan uskomansa asian (itsenäisen Suomen valtion) puolesta, mutta tappamista _minkään_ asian takia en arvosta, ei. Joissain tilanteissa voin sitä ymmärtää, mutta mitään ihanteellista siinä ei voi mielestäni koskaan olla. Ja siis arvostanhan minä myöskin Suomen ja suomalaisten itsenäisyyttä (siinä määrin kuin sitä oikeasti on koskaan ollut - siinä määrin kuin se ei ole sananhelinää), mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että ehkä Suomi olisi Neuvostoliiton osana voinut edesauttaa punaisen diktatuurin kaatumista? Tokihan suomalaisia oli silloin aikoinaan vain - mitä? 3 tai 4 miljoonaa?, ja "me" osaamme kyllä pokkuroida isommillemme, mutta tuskin "meidän" itsepäisyytemme olisi SNTL:lle kovin hyvää tehnyt. Mutta eihän tällaisia - tai muitakaan vaihtoehtoisia skenaarioita - kukaan Isänmaallinen ajattele: mitäs väliä niillä "venäläisillä" on, mitä väliä sillä olisimmeko me voineet antaa kenties jonkinlaisen positiivisen panoksen sen valtion (ihmisten ym.) kehitykseen, kunhan _meillä_ vain menee/meni hyvin. Vai? Mitä väliä lopulta on sillä, että onko valtiota nimeltä Suomi olemassa vai ei? Ei etteikö _kaikki_ lopulta olisi enemmän tai vähän keinotekoista, mutta kaiken maailman valtiot jos mitkä nyt ainakin ovat. Kansallismielisyyden rinnalla uskonnot tuntuvat jumalan lahjalta, kele. ;)

Vaikka tämä onkin nopeasti ajateltu ja kirjoitettu, sisältää tämä paljon totta.
(10.12.2005 klo 18:35)

Maailmasta tämäkin

2005-10-25T03:20:00.000-07:00

"Moi."

On se kummallista, kuinka mukavan tytön sanoma tervehdys saa ajattelemaan. Vaikka kuinka olisi varma, ettei tunne tervehtijää, on valmis pähkäilemään, ponnistelemaan ja pinnistelemään, puristamaan aivojen uurteista vähäisimmätkin kohtaamiset, jotta löytäisi edes pienenpienen mahdollisuuden sille, että olisi kuitenkin hänet joskus jossain tavannut. Ehkä hän, jolla oli silloin pitkät hiukset? Ehkä hän, jolla oli silmälasit ja hieman erilaiset kasvot? Voi! kuinka tällaisen vaivannäön voisi kohdistaa kouluun, töihin tai johonkin muuhun tuottavaan toimintaan, mutta ei, ei voi. Kaipa mieli tietää, milloin se on arvoisensa haasteen edessä. Syöpälääkkeitä voivat keksiä ketkä tahansa, mutta minulla - vain minulla - on nyt tilaisuus löytää perusteet sille, ettei se tyttö sekoittanut minua johonkin toiseen kohottaessaan iloisen "moin".

Turun paikallispolitiikkaa

2005-10-10T19:40:00.000-07:00

En - toisin kuin eräät - halua tuomita kaikkia turkulaisia autoilijoiksi (koska kaikki suomalaiset ovat autoilijoita), mutta kun tämän toriparkin suhteen ei vielä käsittääkseni ole tehty päätöstä, niin annan oman panokseni keskusteluun tarjoamalla vaihtoehtoista, luontevaa ja pysyvää pysäköimisvaihtoehtoa: jokiparkkia.

You'll never walk alone, hallelujah

2005-05-26T00:59:00.000-07:00

Tällaisena päivänä ei voi muuta kuin uskoa Jumalaan - Jumalaan nimeltä Jerzy Dudek.

Kiitos.

Pasi Rautiainen on sankarini

2005-05-25T23:01:00.000-07:00

Voi helvetinhelvetinhelvetti. Italiaanot kaatuilee omiaan, pallo käteen ei rankkia, paitsiovihellyksen paikka mutta ei, pallottomalta pelaajalta otetaan vauhti pois, vittuettvituttaatällanen, liverpoolilla on suomipuolustus, luis garcialla manukengät jalassa, eikö sitä olisi voinut pudota jatkosta jo aiemmin, milan-chelsea ei olisi pahemmin kiinnostanut, haista sinä tzämppionsliiga hevonplatini!

Niin, ja jos puolustava pelaaja estää hyökkäävää pelaajaa pääsemästä palloon, ja näin ollen antaa pallon vieriä pääty- tai sivurajan yli, on estetyllä pelaajalla oltava oikeus paukata estäjää turpaan. (tämä on ehdottomasti saatava sääntökirjaan, herra Blatter)

Ihmisestä on 70% vettä; Maldinista on 100% paskaa.

Tällaisena päivänä tekisi mieli olla jalkapallohuligaani.

Ei uskontunnustus vaan totuus

2005-04-16T03:08:00.001-07:00

Kaikki rock-musiikki on pop(ulaari)musiikkia.
Kaikki pop-musiikki on rytmimusiikkia.
Kaikki rytmimusiikki on tanssimusiikkia.
Joten per-ke-le sitä kuuluu TANSSIA, kun on keikalla!
(kännistäheilumistaeilasketa)

Yksityinen on poliittista

2005-04-08T01:45:00.012-07:00

Katsoin juuri Mike Leighin ohjaaman elokuvan 'Vera Drake', joka kertoo laittomia abortteja tekevästä äidistä. Ja sanottava on, että oli todella virkistävää nähdä leffa, jonka päähenkilö on aidosti hyvä ja hyväntahtoinen. Eivätkä toisetkaan hahmot olleet - yhtä karikatyyrimaista hienostelevaa naista lukuunottamatta - vastenmielisiä. Joitakin heikkouksia toki löytyi - kuten ihmisistä tapaa, mutta nekin oli esitetty niin, että ne oli helppo ymmärtää, ehkä jopa hyväksyä. Toki elokuvan kaltaisen humaanien ihmisten keskittymän olemassaoloon uskominen on jokseenkin vaikeaa, mutta 'Vera Drake' tekee - uskoakseni - maailmasta hieman miellyttävämmän paikan elää. (who believes in the power of art?)

Itse olenkin jo lopun kyllästynyt viime vuosi...kymmenien trendiin, jossa itsekkyyttä ja ilkeyttä lisäämällä lisätään tv-sarjoihin "edgeä". En suinkaan kaipaa paluuta 1950-luvun tekopirteään tv-perhe-elämään, jossa ongelmat ja epämiellyttävät kysymykset on lakaistu lavasteiden taakse. Mutta perusteltu inhimillisyys ja - uskallanko jopa sanoa! - hyväntahtoisuus (uskalsin, jo toisen kerran tässä kirjoituksessa) tuntuvat olevan tämän päivän oikeasti rajuja ja kiellettyjä asioita - harvojen herkkua. Itsekkyydelle laitetaan rajoja vasta sitten, kun se rajoittaa omaa itsekkyyttä, ja sittenkin tarvitaan lakeja ja asetuksia; keneltäkään ei tunnu enää löytyvän henkisiä voimavaroja positiivisella ja kunnioittavalla esimerkillä opettamiseen.

Fuck you. Hermot menee tuollaisten kanssa.

Poliittista puhetta

2005-03-25T04:11:00.000-08:00

Kello on 04:11. Kun yhdeksässä sähköpostissa ja 2+ kotivuissa ei ole tarpeeksi, on lisättävä omia sanoja vielä tällaiseenkin. On pääsiäisaatto ja tv:stä tulee toinen neljästä Buffy-yöstä. Kolmas tuotantokausi vaikuttaa näin pikauusintauusintanakin jokseenkin tylsältä verrattuna kuudenteen (ja seitsemänteen) kauteen. Ero on jotakuinkin yhtä suuri kuin Angelin ja Spiken: toinen sarjan viihdyttävin hahmo ja toinen boring-as-fuck. Angel on vamppisarjan Dawson, ja Buffy&Spike sarjan Joey&Pacey - toisilleen tarkoitetut. "Anna minun kerrankin olla vahva", sanoo Angel ja näyttää kuin olisi repäisty Dressmanin mainoksesta. Mikä persoonallisuus! Näkeeköhän kukaan aikuinen nainen jotain tuossa miehessä? No, varmasti jotain, mutta David B. on taas yksi esimerkki mitäänsanomattomista sankareista. BTVS on toki kokonaisuutenakin sarja, jossa luonteita jaettiin ensin naishahmoille ja lopuksi miehet saivat jakaa keskenään sen, mille jotkut (mm. Cordelia) eivät löytäneet käyttöä.

No joo. "Taistelen pahuutta vastaan, mutta en koskaan oikeasti voita." Sitä varmaan minunkin (taiteilijan)kutsumukseni on, ja tämä sivusto on yksi tapa toteuttaa sitä. Mutta senhän Sinä saatoit tätä lukiessasi jo päätellä.