Maailmasta tämäkin

"Moi."

On se kummallista, kuinka mukavan tytön sanoma tervehdys saa ajattelemaan. Vaikka kuinka olisi varma, ettei tunne tervehtijää, on valmis pähkäilemään, ponnistelemaan ja pinnistelemään, puristamaan aivojen uurteista vähäisimmätkin kohtaamiset, jotta löytäisi edes pienenpienen mahdollisuuden sille, että olisi kuitenkin hänet joskus jossain tavannut. Ehkä hän, jolla oli silloin pitkät hiukset? Ehkä hän, jolla oli silmälasit ja hieman erilaiset kasvot? Voi! kuinka tällaisen vaivannäön voisi kohdistaa kouluun, töihin tai johonkin muuhun tuottavaan toimintaan, mutta ei, ei voi. Kaipa mieli tietää, milloin se on arvoisensa haasteen edessä. Syöpälääkkeitä voivat keksiä ketkä tahansa, mutta minulla - vain minulla - on nyt tilaisuus löytää perusteet sille, ettei se tyttö sekoittanut minua johonkin toiseen kohottaessaan iloisen "moin".