Naisräppärit, vastapuhe ja porno (luennon jälkeen))

Luennoitsija esitti mahdollisuuden, että nartun rooli ja maskuliinisten puhetapojen haltuun ottaminen voisi nähdä valtauttavana toimintana. Jossain määrin kyllä ymmärrän moisenkin näkökohdan, mutta mielestäni ajatuksessa on sama olennainen virhe kuin suomalaisessa (koulu)keskustelussa joidenkin tyttöjen liiasta kiltteydestä. Ongelma ei ole tytöt/naiset vaan pojat/miehet. En tietenkään sano, että kenenkään tulee olla muiden pompoteltavana, mutta viime kädessä en ymmärrä, kuinka kukaan voi olla liian kiltti? Kiltteys on positiivinen ominaisuus, jota olisi syytä edellyttää aiempaa enemmän myös pojilta/miehiltä, eikä puhua joidenkin koulua käyvien tyttöjen kiltteydestä ongelmana. Omasta tahdosta kiinni pitäminen ei ole ristiriidassa aidon kiltteyden kanssa.

En siis näe miehisten mallien opettelemista positiivisen muutoksen tienä. "Pojat ovat poikia" -tyynnyttelystä olisi syytä päästä yli, ja (luennon aiheen tiimoilta) laittaa miesräppärit "käytös"kouluun. Oman ruumiin haltuunotto ja halun vapaa puhuminen ovat ehdottoman kannatettavia asioita itse kunkin kohdalla - sukupuolesta riippumatta, mutta seksuaalisten solvausten opetteleminen voisi jäädä pois agendalta. Siis itäsuomalaisena ymmärrän toki terapeuttisen, pilke silmäkulmassa harrastetun vittuilun päälle, mutta siinä on kyse enemmän tykkäämisen osoittamisesta kuin solvaamisesta.

Noh, voi toki kysyä, onko solvaaminen tai ylipäänsä maskuliinisena pidetyt puhetavat maskuliinisia? Kun puhutaan naisille suunnatusta pornosta, oletetaan, että porno on jotain tiettyä, mistä naisille suunnattu porno sitten eroaa, mutta eihän se niin mene. Joten miksi voimakkaan (kuvallisen?) seksuaalisesti värittyneen räpläpän puhe olisi erityisen maskuliinista? Eihän kiltteyskään mielestäni ole millään tavoin sukupuolisesti sijoitettu ominaisuus. Onkin melko turhaa ja jopa haitallista jakaa asioita maskuliinisiin ja feminiinisiin. Se vain estää yksilöitä valitsemasta identiteettiinsä haluamiaan ominaisuuksia. En sano, että identiteetti on valittavissa kuin muropaketti kaupan hyllyltä, mutta on selvää, että omasta miehisestä identiteetistään tykkäävä mies tuntee epäilystä liittää itseensä asiaa, ominaisuutta tai leimaa, jota hän pitää tai jota yleisesti pidetään feminiinisenä. Rajat tekevät elämästä hauskemman ja mielenkiintoisemman, mutta liiat rajoitukset sukupuolirooleissa (lasten pukeutumisesta - sininen vai punainen? - lähtien) ovat, no, liikaa. Ja turhia.

(Jani P. Virta 25.5.2007 klo 00:26)

2. päänsisäistervehdys

Jani Petteri Virta kiipesi tänään puolilta päivin asuintalonsa kolmannen kerroksen ulkokäytävälle ja asettui kaidetta vasten pitämään vuosittaisen päänsisäispuheensa.

Talon eteen keräytynyt joukko valmistautui kuulemaan viimevuotiseen tapaan Merd et Vaan -siunauksen kaupungille ja maailmalle. Jani Petteri Virta avasi äänensä pienehköllä rykäyksellä ja näytti aloittavan puheensa, mutta pysähtyikin aloilleen, seisoi hiljaa paikoillaan ja katsoi pitkän tovin, haikean näköisenä, edessään avautuvaa maisemaa, minkä jälkeen heilautti kättään ja käveli pois sanaakaan sanomatta.

Jälkeen päin lehdistötilaisuudessa Jani Petteri Virta kertoi maailman tilanteen olevan hänet siinä määrin lannistava, ettei kokenut olevansa pätevä sanomaan yhtään mitään. "Tottakai olisin voinut taas ojentaa vitsaa jostain epäkohdasta ja lopuksi toivotella jok'ikiselle hyvää tahtoa, mutta vähänpä siitä oli iloa viime vuonnakaan" sanoi Jani Petteri ja päätti tilaisuuden.

Pieni toivo pilkahti silti itse kunkin sydämessä, kun hän lehdistön edustajien pakatessa tarvikkeitaan jakoi lopuksi kaikille osallistujille tikkukaramellit.

(9.4.2007 klo 02:39)

Poliittinen kiertokysely

Eihän tällaista tässä blogissa pitäisi olla, mutta ehkä jokut ihmiset ovat oikeassa, kun sanovat minun rajoittavan itseäni keinotekoisesti, niinpä... niinpä tämä tulee nyt tähän (http://plaudite.vuodatus.net eli Sanna haastoi minut):

1. Kirja joka muutti elämäsi?

Ei kai moista ole? Eniten elämääni muokannut kirja lienee Raamattu, vaikken sitäkään toki ole lukenut. Eikä se siis elämääni muuttanut, koska se on vaikuttanut minuun ensirääkäisyistä lähtien.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Waltarin Suuren Illusionin olen lukenut varmaan kolmesti ja SOS Sirkuksessa (Enid Blyton?) on tullut luettua ainakin kahteen kertaan. Tenttikirjoja ei kai lasketa?

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Sen suomalaisen runokokoelman, jossa on vain tyhjiä sivuja. Tai sitten pelkistä välimerkeistä koostuvia runoja.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytkenkäiseksi, huikentelevaiseksi?

Minut=)? Jotkut omat runoni kenties saavat moisenkaltaisia vaikutuksia aikaan, mutta harvoin omien neljän seinäni ulkopuolella. Mutta jos teos pitää mainita, niin Jani Virran Oikea Opinnäytetyö 1998-2002.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Minulla ei ole tapana nyyhkyttää taide-elämysten äärellä. Eli ei ole moista kirjaa.

6. Kirja jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi?

Rauhallisen kirjan, josta teinit tykkäävät.

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Kaikkien aikojen ensimmäinen kirja?

8. Kirja jota parhaillaan luet?

Bo Carpelanin Alkutuuli (hupikirja) ja Linnankosken Laulu Tulipunaisesta Kukasta (tenttikirja).

9. Kirja jonka aiot lukea?

No, tuon Carpelanin yritän kyllä lukea. Omasta kirjahyllystä tärkein projekti olisi aloittaa Pirkko Lindbergin Bereniken Hiukset alusta ja lukea loppuun. Ja jos joku ystäväni joskus kirjoittaisi viisaan kirjan, niin sen haluan ehdottomasti lukea.

10. Haasta viisi muuta bloggaajaa.

En tunne bloggaajia, jotka lukisivat blogiani. Mutta kaikki lukijat haastetaan A5-ruutuvihon hinnalla mukaan.

Postpoliittinen juhla

Purppurahuivi ranteessani kutittaa. Kaupungin neonvalot polttavat silmiini kuvia sydämistä, ja pikimusta asfaltti on kostea ja lohduton. "En tiedä, kuinka tämän sinulle kertoisin", aloittaa Matti, "olet minun viimeinen toivoni." Niinpä laitan nappikuulokkeet korviini ja lupaan, etten koskaan unohda "Leijailen"-kappaletta. Matti nauraa ja kaksi helmiäistä kyyneltä vierähtää hänen silmäkulmastaan. Ja hän nauraa vielä enemmän, kun muistaa, kuinka toinen ensimmäisenä oppimistani englannin kielen sanoista oli "teacher". "Sehän oli Big Countryn biisin nimi!" hän huudahtaa, "millainen sinä silloin olitkaan?" Millainen lapsi tietää, mitä on 'opettaja' englanniksi? Ja se toinen oli 'käärme' - Duran Duranin "Union of the snaken" mukaan. Tarjoan Matille puolta mansikka-Jambostani, mutta hän heilauttaa kättään ja sanoo, ettei huoli mitään imelää. "Mutta sinä olet Matti Inkinen!?" huudahdan minä, ja nauramme molemmat. Tiedämme molemmat, ettei lapsuus tule koskaan takaisin. Nuorena voi pysyä, jos haluaa, mutta kukapa haluaisi. Ravintolan oviaukosta soi Belaboris. Mitä on rakkauden jälkeen? Emme kumpikaan tiedä, ja sen tiedostaminen saa meidät hiljaisiksi. Astumme sisään ja tilaamme ampiaiset jäillä. Siemailemme, ja katsomme hiljaa tyhjälle tanssilattialle. Vain valot leikkivät siellä. Ne muistuttavat... Ne muistuttavat, että vielä kauan sen jälkeen, kun elämä on jättänyt, valo jatkaa. Mutta vielä ei ole valon aika jäädä yksin, joten astumme - minä ja Matti - peilipallon alle, ja annamme illan viedä.

(19.7.2006 klo 2:06)

Poliittinen välikysymys

Juttelimme Dalai Laman kanssa mesessä. Emme päässeet selvyyteen, saako ihmisen, joka särkee pullon pyörätielle, tappaa - edes ihan vähän?

(5.5.2006 klo 16:50)

Taidepoliittinen näkemys punaisella

Miksi intentio ei voisi olla teoksen arvo? No, ehkei intentio voi olla teoksen yksinomainen mittari, mutta siinä määrin, missä intetio on mahdollista rekonstruoida, pitäisi se myös ottaa huomioon. Tai ainakin se olisi mielestäni hyvä ottaa huomioon. The Beatlesin "White Album" ei ole täydellinen levy - ei lähellekään, mutta tupla-LP:n tekeminen vain muutama vuosi sen jälkeen, kun levykokonaisuuksia alettiin vasta noteerata singlejen sijaan/rinnalla, oli kunnioitettava yritys, jota ei voi sulkea pois levyä käsiteltäessä. Samalla tavalla Kalevalakaan ei ole virheetön eikä Lönnrotin tarkoitusperiä tule sivuuttaa - edes teoksen arvoa "mitattaessa".

Itselleni kyse on toki jonkinmoisesta elitismistä. Arvostan suuresti esimerkiksi jalkapallossa sitä, että pelaaja yrittää tehdä hienon maalin vaikkei onnistuisikaan. Maalipaikassa voi epäonnistua monella eri tavalla; en hyväksy ajatusta, että vain lopputulos merkitsee. Toki jalkapalloa voi pitää hieman suoraviivaisempana pelinä kuin kirjallisuutta, mutta se, mitä kirjailijankin intentioista tiedetään, olisi syytä ottaa huomioon. Intention sulkeistaminen tekee kirjoista entistä enemmän koneen kaltaisia ("muoto vie"), ja kirjallisuuden - taiteen ylipäänsä - tarkoitusta on vaikea perustella funktionaalisesti. Jumala ja inspiraatio eivät ehkä enää mene läpi selityksinä taiteen synnyttäjinä ja siten merkityksen lähteinä, mutta jotain muuta merkitystä mieli halajaa "taiteelle" kuin biologiset tai psykologiset syyt. Tuntuu, että taiteentutkimus tekee parhaansa perustellakseen oman tutkimuksen kohteensa tarpeettomuuden. (sehän selvää)

(3.5.2006 klo 02:50)

Edelliseen liittyen

Kuluttaako ihminen kulutustavaroita vai kuluttavatko kulutustavarat ihmistä? (juuh)

(29.4.2006 klo 15:13)

Sukupuolipoliittinen oppimistehtävä

Voiko porno olla subversiivista (suomen kielellä 'kumouksellista'?) ja epätasa-arvoa purkavaa? Vaikea kysymys - mutta niinhän ne kaikki ovat. Jos otetaan oletukseksi, etttä porno todellakin on pääsääntöisesti naista alistavaa ja naisen seksuaalisuutta vähättelevää, ja ylipäänsä seksuaalista käyttäytymistä normativisoivaa, voi kysyä, kuinka sitä olisi mahdollista muuttaa? Ja kuinka sitä olisi mahdollista muuttaa siten, että se vaikuttaisi voimakkaasti myös tasa-arvokäsityksiin yleisesti? On kenties epärealistista odottaa pornon kääntyvän samalla voimalla positiiviseksi kuin mitä se tällä hetkellä on negatiivista.

Mutta siis. Kun pornon käyttötarkoitus on kiistämättä (?) katsojan/jien seksuaalinen kiihoittaminen, on vaikea kuvitella, että porno voisi kovin nopeasti muuttua toisenlaiseksi ilman sen "tehon" laskemista. (Mutta onko toimimaton porno enää pornoa vai jotain aivan muuta?) Yhtä lailla kuin porno tuottaa ja uusintaa käsityksiä oikeasta seksuaalisuudesta, se myös tarjoaa käyttäjilleen sitä, mitä nämä haluavat/odottavat. Liiallisista muutoksista toimivaksi havaittuun kaavaan saattaisi seurata antikliimaksi, jolloin ostava yleisö siirtyisi sinne, mistä se saa mitä haluaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö normatiivisessa pornossa voisi olla paljon sellaista, mikä olisi heti muutettavissa niin, että vaikka katsoja huomaisikin eron vanhaan, olisi muutokseen tottuminen suhteellisen helppoa.

Kaiken kaikkiaan "yhden kaavan" pornosta seksuaalisuuden monimuotoisuuteen ja vapautumiseen - ruumiista nauttimiseen (siinä mielessä kuin pornon idealisoijat jo nyt haluavat asian nähdä) - siirtyminen ei - kai? - voi olla kovin nopea prosessi. (Kapitalistinen) kultturimme on opettanut ihmiset hakemaan aina samaa tyydytystä samoista paikoista. Niin hampurilaiset, vaatteet, toimintaelokuvat, musiikki kuin pornokin ovat valtaosin teollisesti tuotettua liukuhihnatavaraa, joka haisee ja maistuu samalta oli se valmistettu missä päin maailmaa tahansa. Ihmisruumis on pakotettu muottiin, jonka sisällä muotoutuu kone, joka käy/toimii/kulkee niiden tuotteiden voimalla, joita markkinatalous helpoimmin ja tehokkaimmin pystyy valmistamaan. Porno voi olla kumouksellista, mutta sen kumouksellisuuden toimivuus on perustavalla tavalla kietoutunut muuhun kulttuuriin - kaikkiin muihin elämänalueisiin.

(29.4.2006 klo 15:01)