Hyvää poliittista pikkujoulua!

Turun Sanomat kirjoittaa tänään suomalaisten nuorten suvaitsemattomien asenteiden yleistymisestä. Kaiken muun lisäksi jutussa kirjoitetaan: "kaikki oppilaat olivat isänmaallisia." Voi helevetti, että tämä maa on täynnä idiootteja. Tai no, ei pidä dumata vain yksiä, sillä eiköhän se ole niin, että kaikki maat ovat täynnä idiootteja. Kyllähän minäkin arvostan sitä, että jotkut olivat aikanaan valmiita kuolemaan uskomansa asian (itsenäisen Suomen valtion) puolesta, mutta tappamista _minkään_ asian takia en arvosta, ei. Joissain tilanteissa voin sitä ymmärtää, mutta mitään ihanteellista siinä ei voi mielestäni koskaan olla. Ja siis arvostanhan minä myöskin Suomen ja suomalaisten itsenäisyyttä (siinä määrin kuin sitä oikeasti on koskaan ollut - siinä määrin kuin se ei ole sananhelinää), mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että ehkä Suomi olisi Neuvostoliiton osana voinut edesauttaa punaisen diktatuurin kaatumista? Tokihan suomalaisia oli silloin aikoinaan vain - mitä? 3 tai 4 miljoonaa?, ja "me" osaamme kyllä pokkuroida isommillemme, mutta tuskin "meidän" itsepäisyytemme olisi SNTL:lle kovin hyvää tehnyt. Mutta eihän tällaisia - tai muitakaan vaihtoehtoisia skenaarioita - kukaan Isänmaallinen ajattele: mitäs väliä niillä "venäläisillä" on, mitä väliä sillä olisimmeko me voineet antaa kenties jonkinlaisen positiivisen panoksen sen valtion (ihmisten ym.) kehitykseen, kunhan _meillä_ vain menee/meni hyvin. Vai? Mitä väliä lopulta on sillä, että onko valtiota nimeltä Suomi olemassa vai ei? Ei etteikö _kaikki_ lopulta olisi enemmän tai vähän keinotekoista, mutta kaiken maailman valtiot jos mitkä nyt ainakin ovat. Kansallismielisyyden rinnalla uskonnot tuntuvat jumalan lahjalta, kele. ;)

Vaikka tämä onkin nopeasti ajateltu ja kirjoitettu, sisältää tämä paljon totta.
(10.12.2005 klo 18:35)