Poliittinen historia

Olipa kerran pieni poika, joka oli viettämässä juhannuksen aikaa Etelä-Savossa, joitakin kilometrejä Sulkavan keskustasta, isovanhempiensa maatilalla. Jokunen viikko aiemmin oli Ukrainassa tapahtunut suuri ydinvoimalaonnettomuus, mutta se ei - eikä mikään muukaan - pojan mieltä painanut, sillä eihän ollut vain juhannuksen aika vaan vuorokausi, jolloin auringon valo tarjosi pidemmän päivän kuin koskaan muulloin vuoden aikana niillä leveysasteilla. Ja sehän tarkoitti pojan syntymäpäivää! Yhdeksän vuotta hän täyttäisi!

Kakkua syötiin ja päivänsankari lahjottiin, aurinko paistoi. Illalla läsnäolijat kerääntyivät television ääreen, sillä oli vuorossa Meksikossa pelattavien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen puolivälieräottelu, jossa kohtaisivat pojan suosikki, kolminkertainen maailmanmestari Brasilia ja hallitseva Euroopanmestari Ranska. Ottelu on jännittävä: mielikuvituksellisia suorituksia, epäonnistunut rangaistuspotku, Careca maalaa Brasilialle johdon ja Tigana tasoittaa. Varsinainen peliaika päättyy tasan 1-1, joten seuraa jatkoaika. Ylimääräinen puolituntinen sujuu maaleitta, ja kun kello on jo paljon, katsovat pojan vanhemmat parhaimmaksi, että perhe siirtyy järvenrannalla olevaan aittaan nukkumaan. Pelin loppuratkaisut voi toki kuunnella radiosta. Kerrossängyn yläpediltä syntymäpäivänsankari saa kuulla, kuinka samana päivänä kolmekymmentä vuotta täyttänyt, Ranskan maajoukkueen kapteeni, Michel "Sika" Platini epäonnistuu omassa yrityksessään laittaa pallo maaliin rangaistuspotkukilpailuun päätyneessä ottelussa. Mutta kun brasilialaisista sekä Socrates että Julio Cesar epäonnistuvat ja Ranskan viimeinen yrittäjä Luis Fernandez onnistuu, voivat ranskalaiset juhlia vääryydellä saavuttamaansa välieräpaikkaa. Aitan sängyn yläpedillä yhdeksänvuotias poika itkee syntymäpäivänsä traagista päätöstä.

Jälkikuva: kuluu vuosikymmen, Brasilia voittaa maailmanmestaruuden ensimmäistä kertaa nyt jo nuorukaiseksi varttuneen pojan elinaikana, Ranskan maajoukkuejalkapallo rämpii. Nuorukainen päättää antaa ranskalaisen jalkapallon uudelle sukupolvelle anteeksi edeltäjiensä synnit. Tilaisuuden saatuaan ranskalaiset puukottavat kotikisojensa finaalissa hyväuskoista nuorukaistamme selkään.

(kiitokset inspiraatiosta kaikille, jotka ovat joskus kysyneet, minkä takia ne ranskalaiset jalkapalloilijat lopulta olivatkaan maailmankaikkeiden viheliäisimpiä eliöitä)(13.12.2005 klo 00:38)