Naisräppärit, vastapuhe ja porno (luennon jälkeen))

Luennoitsija esitti mahdollisuuden, että nartun rooli ja maskuliinisten puhetapojen haltuun ottaminen voisi nähdä valtauttavana toimintana. Jossain määrin kyllä ymmärrän moisenkin näkökohdan, mutta mielestäni ajatuksessa on sama olennainen virhe kuin suomalaisessa (koulu)keskustelussa joidenkin tyttöjen liiasta kiltteydestä. Ongelma ei ole tytöt/naiset vaan pojat/miehet. En tietenkään sano, että kenenkään tulee olla muiden pompoteltavana, mutta viime kädessä en ymmärrä, kuinka kukaan voi olla liian kiltti? Kiltteys on positiivinen ominaisuus, jota olisi syytä edellyttää aiempaa enemmän myös pojilta/miehiltä, eikä puhua joidenkin koulua käyvien tyttöjen kiltteydestä ongelmana. Omasta tahdosta kiinni pitäminen ei ole ristiriidassa aidon kiltteyden kanssa.

En siis näe miehisten mallien opettelemista positiivisen muutoksen tienä. "Pojat ovat poikia" -tyynnyttelystä olisi syytä päästä yli, ja (luennon aiheen tiimoilta) laittaa miesräppärit "käytös"kouluun. Oman ruumiin haltuunotto ja halun vapaa puhuminen ovat ehdottoman kannatettavia asioita itse kunkin kohdalla - sukupuolesta riippumatta, mutta seksuaalisten solvausten opetteleminen voisi jäädä pois agendalta. Siis itäsuomalaisena ymmärrän toki terapeuttisen, pilke silmäkulmassa harrastetun vittuilun päälle, mutta siinä on kyse enemmän tykkäämisen osoittamisesta kuin solvaamisesta.

Noh, voi toki kysyä, onko solvaaminen tai ylipäänsä maskuliinisena pidetyt puhetavat maskuliinisia? Kun puhutaan naisille suunnatusta pornosta, oletetaan, että porno on jotain tiettyä, mistä naisille suunnattu porno sitten eroaa, mutta eihän se niin mene. Joten miksi voimakkaan (kuvallisen?) seksuaalisesti värittyneen räpläpän puhe olisi erityisen maskuliinista? Eihän kiltteyskään mielestäni ole millään tavoin sukupuolisesti sijoitettu ominaisuus. Onkin melko turhaa ja jopa haitallista jakaa asioita maskuliinisiin ja feminiinisiin. Se vain estää yksilöitä valitsemasta identiteettiinsä haluamiaan ominaisuuksia. En sano, että identiteetti on valittavissa kuin muropaketti kaupan hyllyltä, mutta on selvää, että omasta miehisestä identiteetistään tykkäävä mies tuntee epäilystä liittää itseensä asiaa, ominaisuutta tai leimaa, jota hän pitää tai jota yleisesti pidetään feminiinisenä. Rajat tekevät elämästä hauskemman ja mielenkiintoisemman, mutta liiat rajoitukset sukupuolirooleissa (lasten pukeutumisesta - sininen vai punainen? - lähtien) ovat, no, liikaa. Ja turhia.

(Jani P. Virta 25.5.2007 klo 00:26)